tiistai 22. huhtikuuta 2014

Pääsiäinen 2014

Meidän pääsiäinen koostui lähinnä kotona köllöttelemisestä ja auringonpaisteesta nauttiessa. Kaverien kanssa lenkkeiltiin muutamana päivänä ja mummolassa käytiin syömässä. Kamera koki jonkun ihmeparantumisen joten kuvia on tullut räpsittyä paljon, siispä tässä teille pääsiäisen kuvasatoa!


















 Näihin tunnelmiin toivotetaan hyvää alkanutta kevättä kaikille lukijoille! Toivottavasti se kesä tulis nopeasti! ♥

torstai 10. huhtikuuta 2014

Muutama uusi kaveri

Eilen käytiin hakunilan pelloilla riehumassa Cira-kelpien, Nauru-aussien ja Tara-tollerin kanssa. Meille uusia tuttavuuksia kaikki, mutta erinomaisesti sujui leikit :) Iisiä ensin vähän jänskätti isommat vieraat koirat, mutta jo pienen tovin kuluttua se painalsi muiden mukana ja aiheuttikin Nauru-aussielle hieman päänvaivaa pitämällä tätä "lehmänä" ja roikkumalla kokoajan jaloissa kiinni :D Peltoriehan lopuksi Nauru, Iisi ja Cira vielä sukelsivat ihanaan mutaojaan ja kävivät viellä ihanalla mutapellolla juoksemassa...great. Tosi kivaa oli ja tehokkaasti sai koirilta ylimääräistä energiaa pois, kiitos kaikille seurasta! :) Kaikki kuvat © Maija Piippo.










torstai 3. huhtikuuta 2014

Elä jokainen päivä kuin se olisi viimeisesi

pitihän tämäkin näköjään kokea omakohtaisestikkin, kyllä nuo koirat vaan osaa säikäyttää.

Itse vietin koko viimeviikon flunssan kourissa, ja kun olin kuumeesta päässyt eroon ehdotin Nikelle ja niken veljelle että lähdettäisiin pienelle rauhalliselle lenkille kun oli niin ihanan lämmin kevätsää. Siispä pakattiin vauva vaunuihin ja lähdettiin rauhallisesti kävelemään tuota meidän pientä peruslenkkiä...hetki oltiin käppäilty kun tultiin risteykseen josta oli tarkotus kääntyä oikealle mutta ei kun Iisi bongasi sorsan suoraan edestä ja lähti sitten sorsan perään ja Dusty tietysti perässä. Eipä siinä muuta kun reippaasti perään sen varalta että jos nämä äly ja väläys päättäis suunnata lammen jäälle (tähän kohtaan voisin sanoa että kyllä mulla kävi päässä tää perinteinen että no eihän nyt meidän koirat, kun ei ne ikinä ennenkään ole menneet...)....voin vaan sanoa että se tunne kun pääset lammelle näköetäisyydelle ja näet että Iisi polskuttelee siellä jo lammen keskelle sulaneessa vesilätäkössä ja sitten se kaikista pahin; Dusty pienenpienessä reiässä vähän kauempana. Kieltämättä kyllä veri valahti varpaisiin, jalat meni hyytelöksi ja sydän jätti lyönnin jos toisenkin välistä. Siis aivan kamala tunne.

Mun ensimmäinen reaktio oli ihan paniikissa alkaa huutamaan Nikelle että "mee hakemaan mun koirat tuolta" (tällein jälkeinpäin ollaankin vitsailtu että ei mitään väliä ukolla kunhan vaan koirat pelastuu) eikä Nikkekään onneks aikaillut vaan ryntäsi kyllä koirien perään. Voitte vaan kuvitella että jos osa jäästä ei kestä 9kg painosta gööttiä niin ei se kyllä kovin pitkään aikuista miestäkään kestänyt vaikka Nikke kuinka yritti ryömiä. Iisin luokse päästyään Nikke heitti Iisin kantavalle jäälle ja Iisi onneksi tulikin mun luokse sitten heti ensimmäiseksi. Hipsu käännähti ympäri ja kun se näki että Nikke oli jatkanut matkaa Dustya kohti niin oli tyyppi vielä lähdössä perään, sain sen onneksi karjastua luokseni vielä viimesillä äänenrippeilläni ja kiltisti se sitten tulikin niin että sain pannan kaulaan ja koiran kiinni. Nikke pääsi suht. nopeasti myös Dustyn luokse ja nosti Dustyn jään päälle, Dusty tietysti ihan pelosta sekasin kun se ei oikein osaa uida ja joutuu aikalailla aina jonkinlaiseen paniikkiin jos se joutuu veteen yhtäkkiä, niin lähti sitten juoksemaan ihan väärään suuntaan jäätä pitkin. Mulla ehti jo kauhukuvat pyörimään päässä siitä kuinka Dusty juoksee lammen toisessa päässä olevalle pienelle koskelle ja putoaa jäihin ja menee virran mukana mutta sitten Dusty onneksi vaihtoi suuntaa ja tuli takaisin mun luokse. Nikkekin pääsi takaisin rantaan ja takaisin kantavan jään päälle veljensä avulla ja ei kun suoraa tietä kotiinpäin lämmittelemään. Itse tilanne ei näin jälkeenpäin ajateltuna kyllä kestänyt kun ehkä 2-3min mutta tilanteen ollessa päällä se tuntui vähintäänkin ikuisuudelta.

Onneksi selvittiin säikähdyksellä ja visastuneena tiedän missäpäin me ei tulla vähään aikaan lenkkeilemään. Kotona oli pakko halata molempia koiria, jotka kovin viattoman näkösinä heiluttelivat häntää ja kattelivat ihan sen näköisenä että mitä tuo mamma tuossa taas tunteilee. Nikkekin sai lämmiteltyään ehkä maailman isoimman halin, sillä olihan se loppujenlopuksi Nikke joka mun molemmat koirat sieltä jäistä pelasti. Jotenkin ihan uudella tavalla osaa arvostaa sitä että nuo pötkylät tälläkin hetkellä tuossa sohvalla tyytyväisenä tuhisevat. Halatkaahan kaikki muutkin niin neli- kun kaksijalkaisia rakkaitanne oikein lujaa, koskaan ei voi tietää mitä päivä tuo tullessaan ♥

Tammikuu 2013 kun Iisi saapui meidän perheeseen, uudempaa kuvaa meistä kaikista ei löydy :(